lauantai 29. tammikuuta 2011

Yhtä tyhjän kanssa...

Eilinen työterveyslääkärikäynti oli yhtä tyhjän kanssa, kuten arvelinkin. Keskustelimme jälleen oireistani ja yritin selittää, mikä häiritsee eniten. Ja enintenhän häiritsee se että on yleisesti sairas olo, eikä pysty keskittymään mihinkään. Tämä selityshän on lääkärin kannalta kehno, koska se ei osoita mihinkään yksiselitteiseen suuntaan. 

Miten se sairas olo sitten ilmenee? No siten että pää on sekava ja kuin sumussa ja koko ajan on voimaton ja pahoinvoiva olo. Niin, enkä tahdo saada öisin nukuttua osin samoista syistä ja osin niistä sydämen lyöntiäänistä johtuen.

Kaikki nuo oireethan voivat johtua siitä ettei nuku tarpeeksi. Kyy-yllä, mutta kun oireet tulivat ensin ja nukkumisongelmat vasta sitten. 


Lopputulos tästä oli se että täyttelin sen helkkarin masennuskyselylapun ja lääkitykseksi tuli nukahtamislääke. No, ehkä se vähän helpottaa sen unen kanssa, mutta en minä sillä terveeksi tule. Niin ja tietysti se perinteinen eli että seurataan, kun se jäi se statiinilääkekin pois. Vaikka ei sillä ja kohonneilla maksa-arvoilla pitäisi olla mitään tekemistä oloni kanssa.


Kyselin hieman lisäkokeiden perään, mutta niitä ei tippunut. Sen sijaan lähete sisätautilääkärille, jonne pääsen keskiviikkona. 


Tässä tuli juuri muuten neljä kuukautta mittariin siitä, kun ensimmäisen kerran lamsin toivorikkaana lääkäriin selvittämään silloisia oireita "juurta jaksaen". En olisi koskaan uskonut.


Mitä vielä... Niin, kolesterolilääkityksestä tietysti väännettiin ensimmäinen kymmenen minuuttia. Kannattaako sitä oikeasti lopettaa, koska arvot saattavat nousta. Eivät nuo maksa-arvot ole mitenkään hälyttävät. Ei tuo lääke aiheuta tällaisia oireita. Lopputulos kuitenkin oli se että yhteistuumin lopetetaan ja kontrolloidaan noin kuukauden päästä.


Mikä noissa laboratoriotulosten viiterajoissa muuten on se punainen lanka? Jos kolesteroliarvot ovat edes lähellä ylärajoja, pitää aloittaa välitön lääkitys, muuten kuolo korjaa. Jos jokin muu arvo, esimerkiksi nyt nämä maksa-arvot, ovat viiterajojen ulkopuolella, ei ole mitään hätää. Ne voivat kuulemma olla kaksinkertaiset ihan huoletta. Ei mahdu insinöörijärkeen että miksi niitä viiterajoja ei voi määrittää samalla tavalla eri kokeille. Eli jos on viiterajoissa, homma on hyvä. Jos on ulkopuolella, jotain tarttis tehdä. Toki ammattilaisen tulkintaa tarvitaan aina, mutta ainakin näissä tapauksissa tulkinnassa on paljon eroavaisuutta.


Torstaina odottavasta lomamatkastani on nyt muodostumassa ongelma. Ei tässä epävarmuuden tilassa oikein haluaisi lähteä minnekään etäisen palmun alle muutaman sadan kilometrin päähän ensimmäisestäkään järkevästä terveydenhuoltopaikasta. Peruutustapauksessa vakuutusyhtiö haluaisi lääkärintodistuksen, joka kieltää matkustamisen, Pelkkä matkustamisen välttämisen suosittelu ei riitä. Kysymys on että kirjoitetaanko minulle sitä, kun miehessä ei kerran ole mitään vikaa. Lennot saisin omaan piikkiin siirrettyä järjellisellä kustannuksella, mutta se pitäisi tehdä melko lailla tänään.


Huoh, mitähän sitä tekisi. Jotenkin se että pääsisi pois töistä tuntuisi houkuttelevalta, mutta jotenkin tämä hieman kriisiytynyt sairastamistilanne haittaa lähtemisajatuksia. Tulipahan tuostakin järjestettyä itselleen lisäpäänvaiva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti