keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Rasituskoetta ja venytysterapiaa

Hämmentävää. Viime päivinä on esiintynyt kummallisia terveyden tuntemuksia. Tosin unet kolmena viime yönä ovat jääneet vähälle. Olen nukahtamaisillani, säpsähdän hereille ja sydän hakkailee korvissa. Yritä siitä sitten rauhoittua, nukahtaa uudelleen ja säpsähtää jälleen. Terveyden tuntemuksista alempana lisää.

Kävin tässä sydämen rasituskokeessa, jossa poljetaan pyörällä voimistuvaa vastusta vastaan aina maksimisykkeeseen saakka. EKG:ta seurataan koko ajan ja verenpainetta väliajoin. No, kuten odottaa sopii, tulos oli ns. normaali. Eli ei vikaa löytynyt siltä saralta. Tosin tässäkin todettava että hyvä näin. Sitten puuttuisi vielä se ultraäänitutkimus. Katsotaan miten sen kanssa käy, kunhan saan lääkärin puhelimen päähän.

Tänään olin fysioterapeutin juttusilla päänsärkyihin liittyen. Harjoiteltiin toistakymmentä venytysliikettä niskalle ja rangan yläosille. Toivottavasti muistaa laittaa liikkeet sähköpostilla, sillä melko nopeasti unohtuvat. Mitenkähän niitäkin viitsisi ja ehtisi tehdä. Pitänee kuitenkin yrittää. 

Nyt on painostettu purennan tarkastukseen sekä neurologin että fysioterapeutin suunnalta. Kai se on taas kerättävä eurot taskusta ja varattava aikaa yksityiselle, kun nuo kunnallisen puolen hammaslääkäripalvelut ovat mitä ovat. Jos syynissä löytyy jotain korjattavaa, pitää yrittää saada lähete julkisen puolen erikoishammashoitoon. 

Kävin sitten noin neljän viikon tauon jälkeen kuntosalilla, kun rasituskoekin oli kerran normaali. En ymmärrä, miksi siitäkin pidin taukoa. Mutta mitäpä sitä muerhtimaan, nyt mennään uudestaan ja jatketaan 25kg:n pudotustavoitteen saavuttamista. Tuosta siis 10kg jo takana, eikä tuo onneksi tullut takaisinkaan treenitauon aikana. Siispä ruokavaliomuutoksessa olen onnistunut.

Mitä tähän kummalliseen hyvän olon tunteeseen tulee, niin koen senkin jotenkin ahdistavana, koska tähän saakka se on aina päättynyt ja silloin pettyy. Nytkin odotan sitä hetkeä, kun taas syöminen alkaa tuntumaan suoritukselta ja päässä heittämään niin että monitorin katselu huimaa. Tosin nyt on mieleen hiipinyt lievä optimismikin, että lähtisikö tästä uusi elämä. Toivottavasti suunta on tämä. 

Väliin siis hieman positiivisiakin ajatuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti