Pahan olon paluu

Koville tämä ottaa, päättyi sitten miten tahansa. Kummallista on varsinki se, miten olo voi vaihdella nollasta sataan näin nopeasti.

Viime viikolla torstai ja perjantai olivat aivan kamalia. Heikko olo seuralaisena koko ajan. Sitten sain yllättäen nukuttua 14 tuntia lauantain vastaisena yönä. Tuo nyt varmaan johtui puhtaasti väsymyksestä. Joka tapauksessa lauantai oli hyvä päivä ja fiilikset olivat jälleen katon läpi. Suunnittelin tulossa olevaa lomaani, kävin kavereiden kanssa ulkona. Sunnuntaina herätessä olo oli vielä hyvä. Iltapäivän kääntyessä illaksi tämä hyvän olon tuoma riemu oli muisto vain. Siispä tänään maanantai-aamuna raahasin itseni lääkärin puheille, mutta mitäpä siellä nyt sitten olisi selvitelty. Ei akuutteja tulehduksia. Kotiin paranemaan. Nyt kummastelen että lähtisikö huomenna aamusella lentokentälle ja työreissuun vai jäisikö jäkittämään kotiin. Kai tuo on mentävä, kun ei tämä nyt aivan kuolemaksi ole.


Nyt näiden viime päivien pahoinvoinnin ja heikon olon jälkeen alkaa näyttää siltä että saattaa se heikko olo tulla muulloinkin kuin pelkästään sykkeen laskiessa. Eli syyllinen olisi jokin muu. Hitto, kun saisi jonkun ottamaan kantaa tähän kokonaisuuteen eikä pelkästään oireeseen kerrallaan. Tuntuu uskomattomalta että näin monia hiukan hankalia oireita kehittyisi ilman yhteistä nimittäjää: jännityspäänsärky, piilevänä sairastettu tulehdus, jonka seurauksena sykehäiriöt sekä nyt tämä pahoinvointi ja heikotus. 


Ei mahdu maallikon päähän. Sen verran ymmärsin tämän päiväisestä lääkäristä että tosiaan enemmän tai vähemmän kaikki verestä saatavat kokeet on otettu, eikä niissä ole sitten mitään kummallista. Enemmänkin ovat hyviä kuin vain rajoilla. Nyt hiukan arveluttaa se, mitä tapahtuu sen jälkeen kun ensi viikolla kardiologi toteaa sydämen olevan kunnossa. Mitä sitten tutkitaan ja miten? En millään halua vielä uskoa että olen saanut riesakseni jonkin selviämättömän pahoinvoinnin. 


Alan ymmärtää sairastavia ihmisiä eri tavalla. Olen tavannut kuvitella että monet ihmiset saattavat valittaa pikku jutuista eli sellaisista mille ei löydy mitään lääketieteellistä selitystä. No, nytpä minulla on sellainen enkä halua kenenkään edes kuvittelevan että valittaisin pienestä. Kyllä tämä on todellista sairastamista ainakin minulle.