Jatka matkaasi lähtöruutuun

On se kumma että tuo työtereyslääkäri onnistuu aina saamaan minutkin optimistiseksi. Pisteet siitä.

lmeisesti olemme tällä hetkellä konsensuksessa siitä että oireitani selittää niskan ja kaularangan alueen ongelmat mm. yliliikkuvuus ja virheasennot. Lisäksi mukana on autonomisen hermoston temppuilua, joka selittäisi sykevaihtelut. Sitten vielä nämä jonkinasteiset paniikkioireet. 

Niskan ja yläkropan lihaksia treenamalla tästä miehestä pitäisi kuulemma toimiva jälleen saada. Meinaa vaan loppua tosiaan usko kesken.

Menen ensi viikolla vielä eräälle toiselle fysioterapeutille ihmeteltäväksi. Tietysti meikäläisen tuurilla tuo kaveri toteaa että ei ole rankaperäistä. Ja sitten taas ihmetellään.

Kesä ja kärpäset

Enpä ole tännekään jaksanut kirjoitella, kun ei ole ollut oikein mitään uutta. Huonovointisuus jatkuu. Työterveyden puolesta erikoislääkärit on nyt käsitelty eli käytännössä sillä saralla tutkimukset ovat tässä. Diagnoosina on autonomisen hermoston toimintahäiriö sekä jonkinasteiset paniikkikohtaukset. Hoitona SSRI-lääkitys.


Muutamaa asiaa en silti ymmärrä. Jos tosiaan tämä pyörryttävä tunne johtuu paniikkikohtauksen yhteydessä tapahtuvasta hyperventiloinnista, niin olenko huomaamattani tänäänkin hyperventiloinut koko päivän. En usko. Fysioterapeuttikaan ei tällaista havainnut tapahtuvan, kun tänään sielläkin kävin.


Alkaahan tässä olemaan hermot riekaleina tämän huonon voinnin ja töissäjaksamisen kanssa, joten kai tuollaisen pienen paniikinkin ymmärrän. Sitä tosin en ymmärrä, mikä sai tämän kaiken alkamaan yli vuosi takaperin. Ei silloin ollut mitään laukaisevaa tekijää, eikä kukaan lääkärikään mitään paniikkia tunnistanut. On helppo tulkita nykytilanne paniikin aiheuttamaksi, mutta minua ainakin askarruttaa tuo kaiken alku.


Kolmannekseen paniikkikohtaukseen kuulunee adrenaliinin erityksen lisääntyminen. Tuonhan pitäisi nostaa sykettä. Minulla sattuu kuitenkin olemaan asiat niin että olon ollessa huonoimmillaan syke on matalimmillaan. En oikein saa näitäkään asioita asettumaan samaan yhtälöön.


Näine ajatuksineni olen nyt hieman hukassa, koska minun on vaikea uskoa oireideni johtuvan paniikista ja ahdistuksesta. Ymmärtääkseni tuo olisi kuitenkin se parantumisen ensimmäinen vaihe, jos kyse todella on tuosta.


Ideat on loppu. Odotan kesälomaa.



 

Pientä pohdintaa ja suunnitelmia

Olen luonnolisesti miettinyt tilannettani monelta kantilta. Totuushan on se että mitään elimellistä vikaa tai edes mitään epäilyttävää ei ole löytynyt, joten ymmärrän hyvin että tilanne viittaa psyyken ja hermoston puolelle. Minun mieleni ei tätä tahdo uskoa, koska se kuvittelee että olen mieleltäni vahva yksilö, eivätkä psyyken sairaudet voi koskea minua. Loogiseen ajatteluun pyrkivänä uskon tietysti itsekin, kunhan olen riittävän varma siitä että mistään muusta ei voi olla kysymys. Nyt tilanne on kuitenkin edelleen se että uskoni ei ole riittävän vahva.

Niinpä olen päätynyt seuraavaan toimintasuunnitelmaan. 
1. Pyrin pääsemään psykiatrin konsultaation, kuten edellä jo kirjoitin. 
2. Lisäksi toinen fysiatrin konsultaatio lienee paikallaan, koska edellinen diagnosoi oireeni niskaperäiseksi lähinnä lähetettä lukemalla. Tästä saisi vahvistuksen sille että niskaakin kannattaa hoitaa tai sitten vaihtoehtoisesti sen voi lopettaa tarpeettomana.
3. Neurologin konsultaatio hälventäisi lieviä pelkojani siitä että tämä ongelma olisi sittenkin neurologista pohjaa. Tiedän että ei siellä hirvittävästi ns. normaaleja vaihtoehtoja ole, mutta toisaalta on olemassa suuri määrä harvinaisia sairauksia, joiden puolelle jotkin oireeni voisivat täsmätä. En itsekään pidä tätä todennäköisenä, mutta tuntuu siltä että mieleni vaatii tätä uskoakseen.

Mielestäni tuo kardiologin konsultaatio meni sinänsä pieleen että oma vointini oli juuri sillä hetkellä niin huono että annoin hänen viedä minua kuin litran mittaa. Eli alkaa diagnosoimaan hermostollista häiriötä ja keskittyen sitten siihen. Kun itse olisin halunnut keskustella sydän- ja verenkiertoelimistöperäisistä mahdollisuuksista ja sulkea näitä perustellen pois. Näin minunkin olisi ollut helpompi uskoa esitettyyn diagnoosiin. Nyt tuo perusteluvaihe jäi kokonaan pois ja minun näkökulmastani hypättiin suoraan diagnoosiin. Toki lääkäri mielessään on käynyt tuon perustelun, mutta kun oma mieleni haluaisi tietää myös, miten lopputulokseen päädyttiin. Olen huomannut että tämä on seikka, joka useasti lääkäreissä minua häiritsee ja jää vaivaamaan. Potilaalle ei kerrota, kuinka diagnoosiin on päädytty; se vain ilmoitetaan totuutena.

Tähän sitä on tultu

Hermoston toimintahäiriö ja paniikkioireita. Näin sanoi kardiologi. Seuraavaksi vielä korvalääkäri, mutta ei siitä mitään seuraa. Sitten täytynee pyytää psykiatrin konsultaatiota. Kahdesta syystä:

1. Mikäli sieltäkin tulee samanmoinen tuomio, niin kai se on uskottava. Saapahan ainakain oletettavan ammattilaisen ohjeet, miten tämä selätetään.

2. Mikäli ao. ammattilainen onkin sitä mieltä että ym. diagnoosit eivät ole oikeita, on ainakin jotain kättä pidempää, millä soroa eteenpäin. 

Ei sittenkään niskaa?

Sää muuttui surkeammaksi ja samalla myös mieli. Tällä hetkellä minulta on lähes totaalisesti mennyt usko siihen että oireiluni olisi ainakaan pelkästään niskaperäistä. Miksikö?
1. Olen nyt käynyt 1,5 kuukautta OMT-fysioterpiassa ja tehnyt kotiharjoitteet kiitettävällä ahkeruudella, mutta mitään vaikutusta tällä ei tunnu olevan.
2. Ao. fysioterapeutti ei ole löytänyt niskastani tai hartioistani mitään varsinaisesti jumissa olevaa kohtaa tai muutakaan paikkaa, jota manipulaatiolla voisi hoitaa.
3. Edelleen minua vaivaa leposykkeen "tarpeeton" lasku "turhan" alas. Tämä ei ole todennäköinen niskaoire eli jotain muutakin on käynnissä.
4. Minulla ei ole niska varsinaisesti kipeä, enkä koe minkäänlaista tarvetta syödä tulehduskipulääkkeitä.
5. Vointini heikkenee eli huimaus/pyörryttävä tunne voimistuu rasituksessa tai esimerkiksi saunassa. Tämänkään ei pitäisi olla tyypillistä niskajumille.

Päädyin tähän pessimistiseen ajatelmaan, kun eilen jouduin poistumaan työpaikalta huonon voinnin vuoksi. Taas tuntui siltä että minä hetkenä hyvänsä yläkerta pimenee.


Seuraavaksi vuorossa on siis toinen kierros kardiologi- ja korvalääkärikonsultaatioita. En hirvittävästi ole ladannut toiveita näitä kohtaan. Kai sitä lähinnä odotan jonkinlaista ihmeparantumista tai sitten sitä että oireet pahenisivat siinä määrin että jostain olisi pakko löytää se syyllinen.

Eteislisälyönti ja muuta mukavaa

Onpas kaksijakoinen olo. Ei juurikaan huimausta tai heittoa päässä. Terävä olo. Toisaalta rinnassa tuntuu kummallista puristelua. Kävin tämän vuoksi lääkärissä, kun sykekin taas tänään putosi kahdesti viiteenkymmeneen oltuaan mukavasti 65-70 -tietämissä.

No, normaalit rutiinit eli kuuntelut ja verenpaineen mittailut ja sitten käymään EKG:ssä. Tällä kertaa filmille tallentui eteislisälyönti, jota sitten kummasteltiin lääkärin kanssa kotvanen. Vaaratonhan se on. Saattaa olla että tuollainen aiheuttaa tuntemani puristelun. Jos tämä pitää paikkansa, sitten noita lisäreitä tulee kohtalaisen usein.

Määräsi yhdenlaista betasalpaajaa kokeiltavaksi. En tiedä otanko, koska kuitenkin laskevat sykettä ja siihen sykelaskuun liittyy se häiritsevin oire eli jonkinlainen kevytpäisyyden tunne. No, seurataan ja ihmetellään. Maanantaina puhelinaika omalle lääkärille, jolloin pitää miettiä jatkoja. Toisaalta tutkittuhan tuo on ultraääntä myöten, joten ei pitäisi suurempaa vaaraa olla. Mutta ei tämä tunnekaan kovin mukava ole. Mutta kivaa on se että juuri nyt ei huimaa vaikka rinnasta kivisteleekin. Kovin on kivistä tämä sairastelu.

Tilanteen pohdintaa

Olen tässä yrittänyt pohtia onko oloni paranemaan päin vai pysyykö tilanne keskimäätin paikallaan. On nimittäin tosi että jos olo ei hiljalleen näytä minkäänlaisen paranemisen merkkejä, on tuota niska-hermodiagnoosia mietittävä uudelleen.

Olen viime syksystä alkaen pitänyt eräänlaista oirepäiväkirjaa, johon olen arvioinut vointiani asteikolla 0-5. Nollan ollessa paras ja viitosen huonoin arvio. Jokaisesta päivästä yksi arvio ja jokaisesta yöstä/nukahtamisesta yksi. Alkuun arviointiasteikko oli itseasiassa 1-5, mutta huomasin käyttäväni ykköstä vaikkei olo aivan normaalin terveeltä tuntunutkaan. Niinpä laajensin asteikon jatkumaan nollaan saakka. Jonkinlainen suuntaa-antava sanallinen kuvaus eri lukemille olisi kutakuinkin seuraava:
0 - terve
1 - hyvä olo
2 - kohtalainen olo
3 - huono olo
4 - kamala olo
5 - sietämätön olo


Tämän hetken päivävointi on selkeästi keskiarvon huonommalla puolella eli viikon keskiarvo on lähempänä kolmosta kuin kakkosta, eikä näytä siitä muuttuvan. Tälle tasolle se siis putosi pääsiäisen/vapun todella huonojen päivien jälkeen.


Ennen tuota huononemisjaksoa vointi yleensä parani aina silloin tällöin kakkosen tienoille ja allekin. Toisaalta nyt tuntuu että suhtaudun tällä hetkellä arvioihini huomattavasti kriittisemmin / pessimistisemmin kuin joskus aiemmin. Ykköstä en ole päivävoinnista itselleni kirjannut kuin viimeksi ennen pääsiäistä. 


Positiivista kerrottavaa on unipuolella. Viime viikon parista huonosta yöstä huolimatta keskiarvo lähentelee historian parhaita lukemia.


Pitäisi siis saada jotain positiivista trendiä tuolle päivävoinnille että uskoisin olevani paranemassa. Muutoin mieleen on hiipämässä epäily siitä että näinköhän tällä niskan kuntouttamisella on mitään vaikutusta mihinkään.

Jotenkin tilannetta helpottaisi jonkinlainen positiivinen diagnoosi niskaongelmasta eikä tällainen "kun mitään muutakaan ei löydy....". Tämän tunnustaa lääkärinikin. Epätietoisuus on epämukavaa.    

Ensimmäisen vuoden statistiikka

Siitä on nyt tasan vuosi aikaa, kun vointini alkoi suistua raiteiltaan. Viime vuonna kesäkuun 5. menin viimeisen kerran nukkumaan tietämättä huimauksista ja huonoista voinneista. Se oli sunnuntai kesäkuun 6., kun hakeuduin päivystykseen huimauksen vuoksi. 


Yritin ihan kuriositeetin vuoksi laskea montako kertaa olen tavannut lääkärin. Lopputulos oli 38 erinäistä vastaanottokäyntiä ja 25 eri lääkäriä. Jos jätetään päivystyskäynnit pois lopputulos on 28 käyntiä ja 16 lääkäriä, joista erikoislääkärin vastaanottoja seuraavasti:
- neurologi x 3
- sisätautilääkäri x 7
- fysiatri x 1
- silmälääkäri x 2
- korva- ja kurkkulääkäri x 1
- kardiologi x 1