Maalis-huhtikuu

Maalis- ja huhtikuu menivät osaltani kohtalaisella voinnilla. Nostin tyroksiiniannokseni 100 mikrogrammaan maaliskuun alkupuolella. Oloni oli pääosin tasainen ja muutenkin selkeä, muutos aikaisempaan oli siis huomatta. Niinpä olin kohtalaisen tyytyväinen ja optimistinen. 

Taustalla alkoi kalvaa ajatus siitä mahdollisuudesta että tässä ei ollakaan ihan oikeasti menossa parempaan suuntaan. Lähinnä tämä johtui siitä että oloni oli kyllä tasainen ja hyvä, kun istuin tai muuten olin paikallani, mutta pienikin rasitus sai sykkeeni nousemaan ja aiheutti hengenahdistusta. En siis aloittanut liikkumista vieläkään, koska tiesin että se liikkuminen ei tuntunut hyvältä. Pidin kuitenkin tätä tietoisuutta taustalla, koska halusin nähdä, mihin tällä lääkitysannoksella loppujen lopuksi päädytään.

Oirepäiväkirjaani selailemalla huomaan että maalis-huhtikuun aikana en ole kirjannut kuin pari kertaa että oloni olisi ollut hetkellisesti huonon tuntuinen. Osin tämä on kuitenkin subjektiivinen kokemus, jossa vertailupohjana on tietysti hyvin muistissa oleva lähimenneisyys. Nukkumistani olen pitänyt lähes normaalina ja ainoana haittana olen kirjannut monena iltana, voimakkaan sykkeen sekä ajoittain levottomat yöt useina heräämisineen.

Jälkeenpäin ajatellen en kuitenkaan voi sanoa saaneeni elämääni takaisin, koska en edelleenkään harrastanut mitään enkä käynyt juuri ulkona töiden ja muiden pakollisten askareiden lisäksi. Lisäksi aamuinen ylöspääsy oli edelleen kovin hankalaa.

Sydänpuolella tilannepysyi myös stabiilina. Lisälyöntejä tunsin vain silloin tällöin eli luokkaa kerran viikossa. Syke pysyi päivisin yleensä normaaleissa 65-75 -lukemissa. Ongelmana oli edelleen voimakas syketuntemus makuulla sekä sydämen "kierrosherkkyys" pienessäkin rasituksessa.

Näine jälkiviisauksineen voin kuitenkin sanoa että tämä kausi oli parasta elämistä sitten kesäkuun 2010.

Ei myöskään yhtään lääkärikäyntiä kahteen kokonaiseen kuukauteen. Seuraava endokrinologin kontrolli olisi sitten toukokuussa. 

Toukokuun lopulla siis tyroksiinia meni edelleen 100 mikrogrammaa jo seitsemättä viikkoa sekä lisäksi vanhat tutut Sepramit, seleeni, D-vitamiini (50µg) ja magnesiumsitraatti.

Helmikuu

Helmikuun alussa kävin antamassa verta laboratoriossa kilpirauhasarvojen mittaamista varten sekä otattamassa toisen B12-vitamiinipiikin. Tämän jälkeen jatkoin suunnitelmani mukaisesti tyroksiiniannoksen kohottamista kohti 100:aa mikrogrammaa eli nostin sen 75:stä 82,5:een.


Aamuinen väsyneisyys vain jatkui, mutta jotenkin sen kanssa selvisi. Jotenkin kuitenkin tuntuu että ei se näin pahaa ollut ennen tyroksiinia. Missäköhän tämän kanssa oikeasti mennään? Aamulla on aivan tuskaista päästä ylös, mutta toisaalta taas illalla ei väsytä kovin aikaisin. Voisin kukkua helposti puolille öin vaikka aamulla on väkisin repinyt itsensä pystyyn.


Muutoin välillä oli yläpäässä selkeämpää ja välillä taas sumuisempaa. Olo ei kuitenkaan "ryntäillyt" eli pystyin suoriutumaan normiaskareistani kohtalaisesti, mikä kohotti luonnollisesti fiilistä. Henästyminen häiritsi edelleen, mutta muutoin sydänpuolella oli menossa parempi kausi. Ei kivistäny, jumputellut eikä muljahdellut pahemmin.


Kävin myös endokrinologin juttusilla. Ei siellä mitään uutta. Seurataan toukokuulle saakka jolloin seuraava kontrolli. Meni hieman pieleen sikäli että huomasin lausunnon tullessa kotiin että hän oli sitä mieltä että pidetään tyroksiini 75:ssä mikrogrammassa ja minähän olin annosta jo ehtinyt nostaa. No, ajattelin että kokeilen kuitenkin.


Puhuttiin myös toisesta ilmiöstä, jonka olin kokenut tyroksiinin aloituksen jälkeen. Painoni nimittäin nousi parissa kolmessa kuukaudessa noin kymmenen kiloa. Pitäisi kuulemma liikkua enemmän ja tähänkin palataan. 


Tuo liikkuminen oli itselläkin ollut mielessä, mutta kun se tahtoi aiheuttaa sitä hengenahdistusta ja epämukavaa oloa, niin ei oikein tuntunut hyvältä. Tästä ei juuri tullut lääkärin kanssa puhuttua. Meni sekin hiukan ohi siis. Ajattelin kuitenkin että ehkä tässä pitää kävelylenkkiä alkaa tekemään, jos kevät alkaisi tulemaan. Helmikuussa ei siis mitään tapahtunut tällä rintamalla.


D-vitamiini tilanteestani hän oli sitä mieltä että tuo arvon putoaminen saattaisi johtua painon noususta, koska D-vitamiini imeytyy rasvakudokseen ja painon nousu eli rasvamäärän kasvaminen lisää tätä imeytymistilavuutta.


Helmikuun lopulla tilanne oli hyvin samankaltainen kuin tammikuun vastaavassa vaiheessa. Ainoastaan tyroksiiniannos oli 12,5 mikrogrammaa korkeampi.

Tammikuu

Hauska asia on vointipäiväkirja, jota olen pitänyt kaiken tämän alusta saakka eli syyskuusta 2010. Piti oikein tarkistaa että kuinka se tammikuu nyt sitten menikään.


Tyroksiinin kanssa päätin toimia niin että nostan sen takaisin siihen 75 mikrogrammaan ja käyn labroissa ennen endokrinologin tapaamista helmikuun puolivälissä. Palattuani reissusta annos oli siis 50 mikrogrammaa. Söin pari viikkoa 62,5 mikrogrammaa välissä ja tammikuun puolivälin jälkeen pääsin tuohon 75:eeen.


Vointi oli edelleen jokseenkin vaihtelevaa. Oli sitä levottomuutta sekä perinteisiä sydäntuntemuksia, matala leposyke mukaanluettuna. Tuo sykkeen laskukin kannusti nostamaan tyroksiiniannosta. Kokonaisuutena vointi oli kuitenkin huomattavasti stabiilimpi. Ei hyvä, muttei huonokaan - siis kohtalainen. 


Reissun jälkeen aamuheräämiset työpäivinä olivat tuskaisen hankalia. En saanut itseäni ylös vaikka sängyssä oli tullut vietettyä yli kymmenenkin tuntia. Viikonloppuöinä punkassa hurahti helposti se 12 tuntia. Oletin aluksi että kysymyksessä on aikaero- tai matkaväsymys, mutta tuo ei tuntunut menevän ohi. Olin toki ollut väsynyt aikaisemminkin, mutta nyt kiinnitin tähän oikeasti huomiota, kun herääminen oli todella hankalaa. Tämäkin suuntasi ajatkusiani tyroksiiniannoksen nostamisen suuntaan. Toisaalta myös kilpirauhasen liikatoiminnan oireisiin kuuluu väsymys, joten mielessä kävi myös liikalääkityksen mahdollisuus. 


Näillä siis meni tammikuu. Loppua kohden kuukautta olo oli jälleen optimistinen, koska tyroksiini tuntui jälleen vähentävän pääni sumuisuutta ja ajatus tuntui juoksevan paremmin. Toisaalta taas kaikki fyysinen rasitus tuntui hankalalta. Parin kerrosvälin nouseminen portaita pitkin aiheutti täydellisen hengästymisen. Johtuiko tämä liiallisesta tyroksiinista vai silkasta huonosta fyysisestä kunnostani. Enhän ollut pystynyt enkä jaksanut pitää siitä huolta kohta vuoteen. 


Liikatoimintaepäilyt jätin mielessäni kuitenkin taka-alalle ja ajattelin että yritän kohottaa tyroksiinin uudestaan 100:aan mikrogrammaan ja katsoa vähän pidemmän ajan kanssa kuinka äijän käy.


Tammikuu oli sitten ensimmäinen kuukausi sitten heinäkuun 2010, kun en käynyt kertaakaan minkäänsorttisen lääkärin luona. 

Joulukuu

Jäimme edellisessä jaksossa siis siihen että tyroksiiniannosta oli määrä kasvattaa 50:sta mikrogrammasta 100:aan mikrogrammaan. Piti myös ihmetellä lisää D-vitamiinitilannetta. Piti parantua.


Kaikenkaikkiaan vointini oli tyroksiinin aloituksen jälkeen ollut parempi. Syke ei enää laskenut alle 60:n, eikä huimannut. Ei olo terveeltä tuntunut, mutta puolen vuoden korpivaelluksen jälkeen tunnelin päässä näkyi kuitenkin valoa. 


Aloittaessani tyroksiinin päätin omavaltaisesti lopettaa SSRI-lääke Sepramin syönnin, koska en uskonut hyötyväni siitä. Eräs lääkärin tätä puolivirallisesti ehdotti. Tätä päätöstä sain ilmeisesti katua.

Tyroksiinin nostosta

Nostin päivittäisen annokseni ensin 75:een mikrogrammaan, kuten lääkäri oli ohjeistanut. En huomannut oikeastaan minkäänlaista vaikutusta. Jos jotain oli, se oli parempaan suuntaan. Nosto sataan menikin sitten metsään. Ehkä. Olin nimittäin lähdössä matkoille jouluksi ja uudeksivuodeksi. Viikko ennen lähtöä nostin tuon annoksen 100:aan mikrogrammaan. Matkapäivänä olin jostain syystä todella hermostunut ja pitkä lento oli todellinen kärsimys. Perillä sydän hakkasi ja hikoilutti. Oliko tämä nyt sitten paniikkikohtausten paluu? Laskin tyroksiinin 50 mikrogrammaan ja palautin sepramin päivittäiseen ohjelmaan.

Lomamatkan aikana oli sitten huonoja ja parempia hetkiä, mutta siitä selvisin.

Vitamiinit ja muut hivenaineet

Kävin siis toisen lääkärin juttusilla liittyen matalaan D-vitamiinitasooni ja sain ohjeen syödä ensin 2-3 viikkoa 100 mikrogramman päiväannosta ja sitten jatkaa 50:lla mikrogrammalla. Kolme kuukautta tätä ja arvojen tarkistus.

Lisäksi sain ruiskeena B12-vitamiini, jolla varmistettiin että sen puute ei ainakaan vaikuttaisi vointiini. Toinen ruiska sitten tammi-helmikuussa.

Lisäksi suositteli magnesiumsitraatin syömistä, koska tämä voisi auttaa rytmihäiriöihin. Aloitin tuon ja kas, rytmihäiriöt katosivat viikossa. Kiva. Tuon jälkeen niitä on ollut enää todella satunnaisesti. Lähinnä iltaisin.

Seleeni ohjeisti myös syömään. Olen sitä nyt popsinut, mutten ole kovinkaan varma sen vaikutuksesta. Syönkö sitä turhaan?

Ferritiini

Ferritiiniarvo tuli otettua myös labrassa ja se oli kuulemma hyvä. Jossain viitealueen optimialueella kuulemma eli ei kummassakaan laidassa. Täten siitä ei myöskään pitäisi olla huolta.

Summa summarum

Eli joulukuu oli hieman kaksijakoinen tapaus. Alku meni hyvin, mutta sitten iski tuo annosnosto- ja/tai paniikkikohtaussekamelska. Lopputulos oli se että vuoden vaihtuessa join kuohuviiniä valkoisella hiekalla ja tyroksiiniannos oli 50 mikrogrammaa, söin lisäksi D-vitamiiinia, seleeniä, magnesiumia sekä monivitamiinisekoitusta. Niin ja lisäksi sitä Sepramia.

Terveen miehen paluu

Hauska huomata että täällä käy lukijoita vaikka ei pitkään aikaan mitään ole tullut kirjoitettuakaan. Kertonee googlettamisen ihanuudesta enemmän kuin tämän blogin tasosta.


Monta kertaa olen ajatellut kirjoittaa tänne, mutta sitten se on jäänyt. Jospa koittaisin skarpata ja kirjoittaa viimeisen puolen vuoden kommellukset muutamassa osassa.