Helmikuun alussa kävin antamassa verta laboratoriossa kilpirauhasarvojen mittaamista varten sekä otattamassa toisen B12-vitamiinipiikin. Tämän jälkeen jatkoin suunnitelmani mukaisesti tyroksiiniannoksen kohottamista kohti 100:aa mikrogrammaa eli nostin sen 75:stä 82,5:een.
Aamuinen väsyneisyys vain jatkui, mutta jotenkin sen kanssa selvisi. Jotenkin kuitenkin tuntuu että ei se näin pahaa ollut ennen tyroksiinia. Missäköhän tämän kanssa oikeasti mennään? Aamulla on aivan tuskaista päästä ylös, mutta toisaalta taas illalla ei väsytä kovin aikaisin. Voisin kukkua helposti puolille öin vaikka aamulla on väkisin repinyt itsensä pystyyn.
Muutoin välillä oli yläpäässä selkeämpää ja välillä taas sumuisempaa. Olo ei kuitenkaan "ryntäillyt" eli pystyin suoriutumaan normiaskareistani kohtalaisesti, mikä kohotti luonnollisesti fiilistä. Henästyminen häiritsi edelleen, mutta muutoin sydänpuolella oli menossa parempi kausi. Ei kivistäny, jumputellut eikä muljahdellut pahemmin.
Kävin myös endokrinologin juttusilla. Ei siellä mitään uutta. Seurataan toukokuulle saakka jolloin seuraava kontrolli. Meni hieman pieleen sikäli että huomasin lausunnon tullessa kotiin että hän oli sitä mieltä että pidetään tyroksiini 75:ssä mikrogrammassa ja minähän olin annosta jo ehtinyt nostaa. No, ajattelin että kokeilen kuitenkin.
Puhuttiin myös toisesta ilmiöstä, jonka olin kokenut tyroksiinin aloituksen jälkeen. Painoni nimittäin nousi parissa kolmessa kuukaudessa noin kymmenen kiloa. Pitäisi kuulemma liikkua enemmän ja tähänkin palataan.
Tuo liikkuminen oli itselläkin ollut mielessä, mutta kun se tahtoi aiheuttaa sitä hengenahdistusta ja epämukavaa oloa, niin ei oikein tuntunut hyvältä. Tästä ei juuri tullut lääkärin kanssa puhuttua. Meni sekin hiukan ohi siis. Ajattelin kuitenkin että ehkä tässä pitää kävelylenkkiä alkaa tekemään, jos kevät alkaisi tulemaan. Helmikuussa ei siis mitään tapahtunut tällä rintamalla.
D-vitamiini tilanteestani hän oli sitä mieltä että tuo arvon putoaminen saattaisi johtua painon noususta, koska D-vitamiini imeytyy rasvakudokseen ja painon nousu eli rasvamäärän kasvaminen lisää tätä imeytymistilavuutta.
Helmikuun lopulla tilanne oli hyvin samankaltainen kuin tammikuun vastaavassa vaiheessa. Ainoastaan tyroksiiniannos oli 12,5 mikrogrammaa korkeampi.
Täysin samanlaiset oireet täällä...siis täysin. Hiukan yli kolmekymppinen mies ja paljon on tutkittu.
VastaaPoistaOnko sinun kohdallasi päästy minkäänlaiseen diagnoosiin eli hoidetaanko mitenkään?
VastaaPoistaTerve, olen 43v. mies ja kilpirauhasen vajaatoiminta ollut v.2005 lähtien joten ymmärrän tilanteesi kaikkine ihme oireineen. Annoksesi tuntuu kovin pieneltä, itsellä tyroksiini 1,5mmg/vrk + liothyronin lisä. Tavoitteena on tässä sairaudessa nostaa annosta niin kauan kunnes oireita ei enää ole (fyysisiä tai henkisiä). Käy Antti Virkamäellä Töölön Mehiläisessä ja ota labrat (TSH, T4V, T3V) mukaan, syksyksi saat varmaan ajan. Alilääkitys ei sua auta.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaOlen 33-vuotias kahden lapsen äiti. Ja samanlaiset oireet olen nyt vuoden sairastellut... Tai kun mietin oireet ollut pidempään, mutta oikein voimakkaana ne on ollut minun toisen lapsen syntymän (sektio) jälkeen. Olen juossut lääkäreillä, ja eniten on neurologi mua uskonut kun itse tulin sitten lopuksi siihen tulokseen että autonominen hermoston toiminnassa vikaa. Nyt menossa autonomisen hermoston testit, kesäkuussa tehtiin sykvar joka näytti että minulla on jatkuvaa sympatikotoniaa. Nyt olen menossa tilt-testiin, tai odotan sitä aikaa nyt kolmatta viikkoa (Vaasassa neur.pkl. on erittäin hidas valitettavasti). Olen lukenut paljon netissä, kun mun oma lääkäri vain on uskonut että mulla psyykkistä ongelmaa. Itse olen kuitenkin psykiatrinen sairaanhojtaja ja mielestäni tiedostan aika hyvin semmoiset sairaudet, ja on aina ollut hyvä tunnistamaan omat mielentalat myös. Tämä ei ole sellaista, vaikkakin tähän liittyy välillä hyvinkin samanlaiset oireet. Luin netistä ylikunnosta, tai enemmänkin elimistön krooninen ylikuormitustila) ja rupesin miettimään että onko työ ja raskaudet yhdessä ylirasittanut minua niin paljon (olen pienikokoinen 152/45) että autonominen hermosto viimein meni sekaisin kun aloitin aika kovan treenamisen sektion jälkeen... Sitten löysin muutakin netissä, ja nyt olen minäkin menosssa sydämen ultraan. Luepas "ylikunnosta" wikipediassa ja sitten tästä http://www.mvprolapse.com/dysautonomia.php (jos sulla kerran oli joku pieni vuoto, niin vastaus voi olla tässä). Minua on auttanut eniten Klotriptyl mite niminen lääke ja uskon kans että kävelyt on hyvät. Tosin syke meni liian korkeaksi tuon lääkkeen jälkeen, niin siihen syön Propralia. Olen kokeillut myös Cipralexia, joka antoi heti migreeniä ja pahoinvointia. Olen huomannut että paras olo on jos yrittää ola aika rentona, mutta vaikeahan se on näiden oireiden kanssa =(. Oletko muuten mitannut sinun ortostaattinen syke? Se on minulla ainakin korkea, tai ainakin tuon lääkkeen syönnin jälkeen - eli harmi sekin että lääke poistaa muut oireet aika hyvin (huimaus, pahoinvointi, migreeni, pääsumu, niskakivut/krampit). Olen käynyt läpi melkein kaikki mitä olet tänne laittanut, ja Tammikuu 2012 oli pahin kuukausi koko elämässäni. Toivottavasti kuulen sinusta. Terveisin, Erika
Niin myös tässä löysin itseäni http://en.wikipedia.org/wiki/Postural_orthostatic_tachycardia_syndrome
VastaaPoista