Hauska asia on vointipäiväkirja, jota olen pitänyt kaiken tämän alusta saakka eli syyskuusta 2010. Piti oikein tarkistaa että kuinka se tammikuu nyt sitten menikään.
Tyroksiinin kanssa päätin toimia niin että nostan sen takaisin siihen 75 mikrogrammaan ja käyn labroissa ennen endokrinologin tapaamista helmikuun puolivälissä. Palattuani reissusta annos oli siis 50 mikrogrammaa. Söin pari viikkoa 62,5 mikrogrammaa välissä ja tammikuun puolivälin jälkeen pääsin tuohon 75:eeen.
Vointi oli edelleen jokseenkin vaihtelevaa. Oli sitä levottomuutta sekä perinteisiä sydäntuntemuksia, matala leposyke mukaanluettuna. Tuo sykkeen laskukin kannusti nostamaan tyroksiiniannosta. Kokonaisuutena vointi oli kuitenkin huomattavasti stabiilimpi. Ei hyvä, muttei huonokaan - siis kohtalainen.
Reissun jälkeen aamuheräämiset työpäivinä olivat tuskaisen hankalia. En saanut itseäni ylös vaikka sängyssä oli tullut vietettyä yli kymmenenkin tuntia. Viikonloppuöinä punkassa hurahti helposti se 12 tuntia. Oletin aluksi että kysymyksessä on aikaero- tai matkaväsymys, mutta tuo ei tuntunut menevän ohi. Olin toki ollut väsynyt aikaisemminkin, mutta nyt kiinnitin tähän oikeasti huomiota, kun herääminen oli todella hankalaa. Tämäkin suuntasi ajatkusiani tyroksiiniannoksen nostamisen suuntaan. Toisaalta myös kilpirauhasen liikatoiminnan oireisiin kuuluu väsymys, joten mielessä kävi myös liikalääkityksen mahdollisuus.
Näillä siis meni tammikuu. Loppua kohden kuukautta olo oli jälleen optimistinen, koska tyroksiini tuntui jälleen vähentävän pääni sumuisuutta ja ajatus tuntui juoksevan paremmin. Toisaalta taas kaikki fyysinen rasitus tuntui hankalalta. Parin kerrosvälin nouseminen portaita pitkin aiheutti täydellisen hengästymisen. Johtuiko tämä liiallisesta tyroksiinista vai silkasta huonosta fyysisestä kunnostani. Enhän ollut pystynyt enkä jaksanut pitää siitä huolta kohta vuoteen.
Liikatoimintaepäilyt jätin mielessäni kuitenkin taka-alalle ja ajattelin että yritän kohottaa tyroksiinin uudestaan 100:aan mikrogrammaan ja katsoa vähän pidemmän ajan kanssa kuinka äijän käy.
Tammikuu oli sitten ensimmäinen kuukausi sitten heinäkuun 2010, kun en käynyt kertaakaan minkäänsorttisen lääkärin luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti