Sää muuttui surkeammaksi ja samalla myös mieli. Tällä hetkellä minulta on lähes totaalisesti mennyt usko siihen että oireiluni olisi ainakaan pelkästään niskaperäistä. Miksikö?
1. Olen nyt käynyt 1,5 kuukautta OMT-fysioterpiassa ja tehnyt kotiharjoitteet kiitettävällä ahkeruudella, mutta mitään vaikutusta tällä ei tunnu olevan.
2. Ao. fysioterapeutti ei ole löytänyt niskastani tai hartioistani mitään varsinaisesti jumissa olevaa kohtaa tai muutakaan paikkaa, jota manipulaatiolla voisi hoitaa.
3. Edelleen minua vaivaa leposykkeen "tarpeeton" lasku "turhan" alas. Tämä ei ole todennäköinen niskaoire eli jotain muutakin on käynnissä.
4. Minulla ei ole niska varsinaisesti kipeä, enkä koe minkäänlaista tarvetta syödä tulehduskipulääkkeitä.
5. Vointini heikkenee eli huimaus/pyörryttävä tunne voimistuu rasituksessa tai esimerkiksi saunassa. Tämänkään ei pitäisi olla tyypillistä niskajumille.
Päädyin tähän pessimistiseen ajatelmaan, kun eilen jouduin poistumaan työpaikalta huonon voinnin vuoksi. Taas tuntui siltä että minä hetkenä hyvänsä yläkerta pimenee.
Seuraavaksi vuorossa on siis toinen kierros kardiologi- ja korvalääkärikonsultaatioita. En hirvittävästi ole ladannut toiveita näitä kohtaan. Kai sitä lähinnä odotan jonkinlaista ihmeparantumista tai sitten sitä että oireet pahenisivat siinä määrin että jostain olisi pakko löytää se syyllinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti