Olen tässä yrittänyt pohtia onko oloni paranemaan päin vai pysyykö tilanne keskimäätin paikallaan. On nimittäin tosi että jos olo ei hiljalleen näytä minkäänlaisen paranemisen merkkejä, on tuota niska-hermodiagnoosia mietittävä uudelleen.
Olen viime syksystä alkaen pitänyt eräänlaista oirepäiväkirjaa, johon olen arvioinut vointiani asteikolla 0-5. Nollan ollessa paras ja viitosen huonoin arvio. Jokaisesta päivästä yksi arvio ja jokaisesta yöstä/nukahtamisesta yksi. Alkuun arviointiasteikko oli itseasiassa 1-5, mutta huomasin käyttäväni ykköstä vaikkei olo aivan normaalin terveeltä tuntunutkaan. Niinpä laajensin asteikon jatkumaan nollaan saakka. Jonkinlainen suuntaa-antava sanallinen kuvaus eri lukemille olisi kutakuinkin seuraava:
0 - terve
1 - hyvä olo
2 - kohtalainen olo
3 - huono olo
4 - kamala olo
5 - sietämätön olo
Tämän hetken päivävointi on selkeästi keskiarvon huonommalla puolella eli viikon keskiarvo on lähempänä kolmosta kuin kakkosta, eikä näytä siitä muuttuvan. Tälle tasolle se siis putosi pääsiäisen/vapun todella huonojen päivien jälkeen.
Ennen tuota huononemisjaksoa vointi yleensä parani aina silloin tällöin kakkosen tienoille ja allekin. Toisaalta nyt tuntuu että suhtaudun tällä hetkellä arvioihini huomattavasti kriittisemmin / pessimistisemmin kuin joskus aiemmin. Ykköstä en ole päivävoinnista itselleni kirjannut kuin viimeksi ennen pääsiäistä.
Positiivista kerrottavaa on unipuolella. Viime viikon parista huonosta yöstä huolimatta keskiarvo lähentelee historian parhaita lukemia.
Pitäisi siis saada jotain positiivista trendiä tuolle päivävoinnille että uskoisin olevani paranemassa. Muutoin mieleen on hiipämässä epäily siitä että näinköhän tällä niskan kuntouttamisella on mitään vaikutusta mihinkään.
Jotenkin tilannetta helpottaisi jonkinlainen positiivinen diagnoosi niskaongelmasta eikä tällainen "kun mitään muutakaan ei löydy....". Tämän tunnustaa lääkärinikin. Epätietoisuus on epämukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti