Nyt täytyy sanoa että fiilikset on pohjalla. Siirsin juuri lomaani viidellä viikolla eteenpäin.
Kamala olo koko päivän.
Keskiviikkoinen lääkäri tuntuu olevan kovin kaukana. Sitä ennen olisi kaksi työpäivää, joiden aikana pitäisi saada oikeasti jotain aikaan. Tai sitten hakea lisää sitä sairaslomaa. Ilmeisesti jokin luterilainen työmoraali on pakanaankin iskostunut, koska jos ei aivan ole pää kainalossa, niin töihin sitä yrittää mennä.
Ainoa paikka, johon tätä pääsee näemmä karkuun on ollut humala. Tosin se krapulapäivä on ollut sitten sitäkin pahempi. Tosin viime viikonloppuna ei se humalakaan täysin toiminut, loppui into kesken. Nyt tekisi mieleni yrittää uudelleen. Hassua on se että tässä pallottelen kahdella vaihtoehdolla: juodako olutta vai lähteäkkö päivystykseen hakemaan mielenrauhaa (ei sitä sieltä saa).
Nukkumaan meno ei innosta, kun tietää mitä siitä seuraa. Pyörimistä, tuskan hikea, säpsähtelyä.
Ans kattoo ny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti