Päätöksiä

Tänään on ollut jälleen aivan sairas päivä. Sydän jumputtelee miten sattuu. Rintaan pistää ja on muutenkin heikko olo. Loistavaa.

Tein nimittäin eilen päätöksen. Varasin itselleni lomamatkan helmikuun alkuun. Hyvässä, eli omassa, seurassa 10 päivää lämpimässä. Olen pitkittänyt päätöstä, koska oikeasti olo on ollut niin sairas että ajatuskin yksin matkustamisesta hirvittää. Ajattelen kuitenkin näin: tähänkään mennessä en ole tarvinnut akuuttia apua missään vaiheessa. Joten kai sitä 10 päivää lomallakin sitten menee. Jos meneillään olevista tutkimuksista jotain on löytyäkseen, niin sitten peruutellaan matka. Sitä vartenhan vakuutukset ovat olemassa.

Olen laskenut sen varaan että saan sydänsairaudet suljettua pois tulossa olevan rasituskokeen myötä. Lisäksi olen päättänyt päästä myös ultraäänitutkimukseen. Sitten olisi koko paketti kasassa sillä saralla.

Eli päätös numero yksi oli loma.

Päätös numero kaksi oli se että nyt todella tutkitaan mies läpikotaisin. Eli jos rasituskoe on kunnossa. Sitten huonovointisuuten täytyy löytyä jokin muu syy. Itse olen kallistumassa sisäerityksen puolelle. Eli ongelma on jossain hormonitoiminnassa. Tähän saakka olen ollut tyytyväinen, kun minulle on sanottu että kilpirauhasarvoni ovat kunnossa. Täytyy nyt koittaa selvittää, mitä ne arvot ihan oikeasti olivat, koska olen ymmärtänyt että vaikka olisivatkin ns. viiterajoissa oireita voi silti esiintyä.

Onhan se yksinkertainen tosiasia että ei ihminen voi oloaan näin sairaaksi näin pitkään tuntea ilman että jossain on jotain vialla. Edelleen uskon lääketieteeseen niin paljon että se vika on myös löydettävissä, kunhan vain osataan ottaa Se Oikea labrakoe ja vieläpä tulkita sen tulos oikein.

Saas nähdä kuin äijän käy. Sinänsä mielenkiintoista että olen huomannut aika ajoin ajattelevani itseäni ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana, joka vain ihmettelee mitä kehossa on meneillään. Olen siis myös onnistunut olemaan panikoimatta. Jos rinnassa käy muljunta, sitä voi seurata kaikessa rauhassa, koska ei se tähänkään asti ole vakavammaksi muuttunut. Jos tuntuu niin heikolta että jalat eivät kanna, ei se haittaa, koska eivät ne vielä koskaan ole pettäneet. Jotenkin tähän täytyy löytää positiivinen asenne. Muuten ei pää kestä.