Tänään on jälleen ollut se parempi päivä.
Olen päätynyt miettimään paljon sitä, miltä tuntuu, kun pääseen tästä sairauden tunteesta eroon. Mahtaa olla mieletön fiilis. Ehkä pienimuotoinen onnenkarjahdus pääsisi ilmoille jo silloin, jos saisin jonkin diagnoosiin. Niin kauan kun ei ole diagnoosia mistään pahemmasta, olettaman täytyy olla että tämä paranee. Tuon paranemisen odottaminen nostaa fiilistä. Luulisi että tämän kokemuksen jälkeen osaisi arvostaa terveyttä enemmän.
Tämän päivän parempi olo on mielenkiintoinen. Mistä se johtuu? Ei kai niillä vatsapillereillä voi olla oikeasti vaikutusta. Toivon vaikken usko.
Viime öinä olen kuitenkin nukkunut paremmin vaikka päivisin olo on ollut keskimääräistä surkeampi. Tajusin juuri myöskin etten ole pariin viikkoon kokenut pidempiaikaista matalaa sykettä.
Kaikkinensa siis tuntuu kummalliselta, kun ei tiedä onko menossa parempaan vai pahempaan suuntaan. Pessimisti sisälläni sanoo että tämä on sitä normaalia vaihtelua. Nyt tuntuu paremmalta, huomenna taasen ei.
Jotenkin uskon tuota pessimistiä, mutta pessimisminkin keskellä täytyy muistaa ajatella niitä positiivisia faktoja.
Kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti