Edellisestä päivityksestä on mennyt nyt jonkin aikaa, mutta olotilan ihmettely sen kuin jatkuu. Voisin väittää että mennyt viikko on ollut hyvä verrattuna kahteen edeltävään kauhuviikkoon. Harmauden seassa on ollut niitä terveen olon pilkahduksia, jotka vievät eteenpäin. Niistä huolimatta elämäni on tunnista ja päivästä toiseen tarpomista. Toivoen parempaa ja peläten pahempaa. Siitä en ole päässyt eroon kuin hetkittäin.
Lääkärireissuni viime viikolla ei paljastanut mitään lopullista. Mahdollinen helikobakteeritulehdus minulla on. Lisäksi veriarvot, jotka aiemmin ovat viitanneet mahdolliseen viruspohjaiseen tulehdukseen olivat normalisoituneet. Maksa-arvonikin olivat melkein viiterajoissa. Jatkan siis happosalpaajalääkitystä kuukauden. Sitten pidetään kahden viikon tauko ja tehdään helikobakteerirasituskoe.
B12-vitamiiniarvo oli jokseenkin viitealueen alapäässä, joten pitäisi varmaan alkaa popsimaan tuon D-vitamiinin lisäksi myös tuota. Täytynee käydä jokin monivitamiinivalmiste apteekista noukkimassa. Tuosta on luvassa myös rasituskoe sitten kuukauden kahden päästä.
En koe itseäni tällä hetkellä tolkuttoman sairaaksi, mutta ei tämä täysin terveen miehen olokaan ole kuin ajoittain. Viikonloppu meni mainiosti, mutta tänään on ollut taas enemmän heikotusta ja huonoa vointia.
En oikein usko sattumaan. Jotenkin kummastuttaa että happosalpaajalääkityksen aloittaminen ja olon paraneminen ajoittuvat näin päällekäin. Toisaalta se että vatsa olisi kaikkien oireideni takana ilman varsinaisia vatsaoireita kuulostaa sekin jokseenkin kaukaa haetulta. No, niin kauan kun olo pysyy edes tällaisena, täytyy olla tyytyväinen siihen. Oli se sitten lääkkeiden ansiosta tai niistä huolimatta.
Tällä viikolla pitäisi käydä neurologian poliklinikalle näyttäytymässä, josko sillä saralla olisi jotain lisätutkittavaa MRI-kuvien lisäksi.
Nyt kun tuo yläpää on toiminut huomattavasti paremmin, enkä ole pariin viikkoon pelännyt pyörtyväni tai muuten vain menettäväni hallintaa, olen yrittänyt miettiä, mitä tämä heikkovointisuuteni itse asiassa on. Se ei oikein ole pahoinvointia, tai pahoinvointi on hyvin lievää. Itse asiassa häiritsevin yksilöitävissä oleva oireeni on heikkouden tunne jaloissa ja käsissä. Kyseessä on todennäköisesti vain tunne, koska viime viikolla salilla ei ainakaan merkittävää heikkoutta ollut havaittavissa.
Mitä heikkouden tunne sitten tarkoittaa? Tunne on hieman kummallinen. Tuntuu ikään kuin siltä että jalkani ja käteni olisivat juuri säpsähtämäisillään, mutta eivät sitä kuitenkaan tee. Muuta kuin juuri ollessani nukahtamaisillani. Tuntuu myös hieman siltä kuin koordinaatiossa olisi pientä laittoa eli liikkeet ovat joskus säpsähtäviä tai nopeampia kuin olin suunnitellut. Esimerkiksi hiiri saattaa heilahtaa viisi senttiä äkisti suunnitellun sentin asemesta. Lisäksi kirjoittaminen näppäimistöllä tuntuu hieman hankalalta eli joudun keskittymään enemmän siihen että saan sormeni osumaan juuri oikeille nappuloille. Vaikutus on käytännön kannalta olemattoman ja mitättömän välimaastossa, mutta se säpsähtelevä tunne siellä taustalla on se, mikä häiritsee.
Voisin jopa uskoa että oireeni on tällä hetkellä pelkästään tuo säpsähtelyherkkyys ja kaikki muu on seurausta siitä että seuraan itseäni liian tarkasti ja ahdistun siitä. Mene ja tiedä. Tämä ajatus on seurausta siitä että sen jälkeen kun sydämen ultrastakin tuli puhtaat paperit olen pystynyt suhtautumaan sydämen temppuihin ja sykevaihteluihin huomattavasti leppoisammin. En vain välitä. Lisäksi kun olen huomannut että saatan voidan pahoin myös silloin kun sykkeeni ei ole matalalla, on minun helpompi uskoa siihen että tämä ei ole sydänpohjaista. Toki maallikkoa edelleen hämmästyttää se että sydän alkoi temppuilemaan samaan aikaan kaikkien muiden oireiden kanssa ja kukaan lääkäri ei ole ainakaan toistaiseksi myöntänyt että sydänoireilla olisi mitään tekemistä muiden oireideni kanssa tai toisinpäin.
Seuraava etappi kuitenkin oikomishoidon erikoishammaslääkäri, jolta oletan saavani kommentin että purennassani ei ole mitään niin pahasti vialla että se nämä pääoireet selittäisi. Tuon jälkeen sitten jälleen neurologi. Enpä oikein usko että olen viikon päätyttyä tätä viisaampi. Toivottavasti kuitenkin olo pysyy näinkin hyvänä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti