Taasen on aikaa kulunut edellisestä päivityksestä. Mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Jos aloitetaan voinnista, se on suunnilleen sitä samaa, mitä ennenkin. Aaltoilevaa. Sain Aasian reissulta ilmeisesti jonkin vatsapöpön, jonka kanssa meni reilu viikko. Tai ainakin oletan että se oli tuo vatsaongelma, joka piti kunnon heikkona paluuni jälkeisinä päivinä. Varsinaisesti tuo äityi vasta viikon paluuni jälkeen, jolloin vatsaan ei jäänyt mitään ja kuume huiteli 39 päällä. No, siitä kuitenkin toivuin itsekseni ja olo palautui tähän jo tutuksi tulleeseen limbotilaan.
Oikeastaan viime päivät ovat olleet taas hivenen keskimääräistä paremmat, mutta itse asiassa juurikin nyt on jälleen arveluttava aivosumu iskenyt. Olen nukkunut myös viime yöt paremmin. En siis ole säpsähdellyt nukahtamishetkellä, enkä heräillyt pahoinvointiin. On ollut varovaisen optimistinen olo taas vaihteeksi, mutta eiköhän se tästä nyt taas normalisoidu. Valitettavasti. Yksi syy optimistisuuteen on ollut se että sykkeeni pysyi pitkään pääsääntöisesti lähempänä 70:tä. Tänään ollaan taas jumputeltu 50-60 haarukassa, enkä pääse yli siitä ajatuksesta, että tuo sykkeen lasku kulkee käsi kädessä heikon olon kanssa.
Lääkäririntamalla on tapahtunut jotain. Eli kävin korvalääkärissä, joka oli vahvasti sitä mieltä että huimaukseni ei ole korvaperäistä. Eli rasti sen mahdollisuuden päälle. Sisätautilääkärini heitti pyyhkeen kehään ja päätyi lopputulokseen, jossa ei varsinaista diagnoosia ole ja jossa todetaan että elimistön tietokone nyt vain on sekaisin. Määräsi masennuslääkettä "piristykseksi". En ole aloittanut. Työterveyslääkäri vaihtui jälleen, joten menin tervehtimään. Yllätyksekseni hän oli valmis vielä kerran katsomaan, josko jotain keksittäisiin. Eli hän lupautui tekemään yhteenvedon minusta! Vaikutti siis oikeasti kiinnostuneelta. En ole kovin toiveikas sen suhteen että mitään löytyy, mutta saanpahan jonkun muunkin mielipiteen kokonaistilastani. Nyt on ollut hieman yksinäinen olo, kun on keskenään yrittänyt miettiä kokonaisuutta. No, katsotaan mitä siitä syntyy..
Eli näin. Samaa kurjuutta vaikka kevät on tulossa. Saisi kyllä jo puolestani loppua ennen kuin loppuu kärsivällisyys..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti