Eläminen epätietoisuudessa on tuskaisaa. En ole hirvittävästi flunssaa vakavampaa koskaan sairastanut, joten olotila on täysin uusi. Tietysti sitä on huolissaan niistä vakavimmista vaihtoehdoista, kuten sydänsairaudesta, aivokasvaimesta tai muusta neurologisesta sairaudesta. Huolestuminen lisää itsetarkkailua ja itsetarkkailun lisääntyessa löytyy kokoajan uusia oireita. Noidankehä on valmis.
Mahdollista siis olisi että osa oireistani olisi enemmänkin pään sisässä. Tähän en oikein itse usko. Ensinnäkin siitä syystä että pidän itseäni mielenterveydeltäni terveeltä, enkä kovin alttiilta mielen sairauksille. Toisekseen on mielestäni kiistatonta että oireeni tulivat ensin ja sitten vasta huolestuneisuus.
Osin tästä syystä olen lääkäreillekin yrittänyt esittää asian mahdollisimman kliinisesti näyttämättä kaikkia tuntemuksiani avoimesti. Tämä siksi että minulle ei ehdoteltaisi masennus- tai paniikkihäiriödiagnoosia.
Tuota paniikkihäiriötä olen toki itsekin tutkiskellut ja tullut siihen tulokseen että osittain nuo kohtauksenomaiset oireeni saattavat sillä jopa selittyä. Toisaalta matala syketaso on jotain sellaista mikä ei paniikkihäiriöön sovi sitten kirveelläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti