Lento Intiaan oli päivälento Saksan kautta Mumbaihin. Toisin sanoen erittäin pitkästyttävä. Minulle se oli pitkästyttävyyden lisäksi stressaava, sillä odotin suuremman osan aikaa että minulle tapahtuisi jotain. Tarkkailin vointiani herkeämättä. Loppujen lopuksi matka meni mainiosti ilman ihmeellisiä oireiluja.
Olimme siis perillä aamuyöstä paikallista aikaa ja seuraava edessä oleva askare oli nukkuminen. Menin vuoteeseen hyvällä mielellä hyvin sujuneen matkan ansiosta.
Ensimmäistä kertaa en saanut nukuttua vaikka nukkumaan mennessä olo oli hyvä.
Kuulin sydämeni sykkeen koko ajan. Kuulin myös muutokset rytmissä. Eikä minulla ollut mitään mahdollisuuksia rentoutua väsymyksestä huolimatta. Kun nukahdin, säpsähdin hereille. Säpsähdyksen jälkeen olo oli kuin peuralla ajovaloissa. Näiden jälkeen oli vielä pienemmät mahdollisuudet rentoutua ja nukahtaa. Pyörin siis yön sängyssäni aamua odotellen ja tulossa olevaa viikkoa peläten.
Seuraavana päivänä oli luvassa palaverointia aamusta iltaan. Itse keskityin lähinnä mittaamaan sykettäni. Iltapäivällä oltiin pohjalla eli siellä 50 tasolla. Lisäksi koko neuvotteluhuone tuntui heiluvan mielessäni. Päivän päätteeksi oli luvassa illallinen. Pari pitkää olutta tuntui parantavan oloani kummasti. Syötyäni olin todella väsynyt ja nukahdinkin melko nopeasti. Väsymys ja alkoholi siis auttaa nukahtamaan, totesin.
Jotenkin rimpuilin viikon läpi ja kotiinlähdön päivä tuli. Lento oli lähdössä aamuyöstä, joten vietin lauantain hotellilla iltaa odotellen. Iltapäivällä huomasin että kaikki ei ole aivan reilassa. Vatsassani nimittäin. Vietinkin sitten loppu illan lähinnä sängyn ja vessan välillä. Lähtiessäni lentokentällä mittasin kuumeeni ja se oli 38,5. Hyvää matkaa!
Imodiumin voimalla selvittelin itseni takaisin Suomeen ja töihin seuraavana maanantaina.
Kaiken kaikkiaan reissusta jäi minulle positiivinen olo, koska mitään pahempaa terveydellistä ei tapahtunut. Vanhat oireet jatkuivat, mutta niihin olin alkanut jo tottumaan siinä määrin että en ulkoisen tarkkailijan silmissä menettänyt toimintakykyäni vaikka mielessäni myllersi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti