Kilpirauhaspohdintoa

Edellä kirjoitin, että olen melko varma oman oireiluni olevan psyykkistä. En kuitenkaan ole - ainakaan vielä - luopunut myöskään siitä ajatuksesta, että jotain vikaa olisi myös kilpirauhasessa.

Näyttää siltä, että tyroksiinista on minulle jotain apua ainakin subjektiivisesti. Tietyllä tapaa myös ajattelen, että viime kädessä subjektiivinen hyvinvointi on se mitä haetaan. 

Kun aloitin tyroksiinin syönnin oloni parani. Oikeasti. Tuohon päivään saakka oli vain lähes pelkkää alamäkeä, jota mielialalääkkeet olivat loiventaneet tai tuoneet siihen hetkistä helpotusta. Tapahtui konkreettisia asioita. Sain lisää energiaa, enkä enää palellut iltapäivisin, eikä sykkeeni laskenut alle viidenkymmenen vaan se alkoi hiljalleen piristyä samoin kuin vointini yleensä. Yksi piste vajaatoiminnan puolesta siis.

Tässä kohtaahan tein sen virheen, että heitin ensimmäisen kerran SSRI -lääkkeet pois ja tällä päätöksellähän ammuin itseäni jalkaan. 

Kun yritin nostaa päivittäisen annoksen 100 mikrogrammaan tyroksiinia tuli selvästi liikaa. Tämän kertoivat sekä arvot että vointi. Tämä tietysti on hieman arveluttavaa, koska ilmeisesti yleensä vajaatoiminnassa kokoiseni kaveri tarvitsee tyroksiinia vähintään sen 100 mikrogrammaa; todennäköisesti enenmmän. Tästä tullee yksi piste vajaa toimintaa vastaan. Tilanne siis 1-1.

Annos asettui lopulta siihen 50:n ja 75:n mikrogramman välille. Tällöin olo oli siis kohtalainen toisin sanoen pärjäilin. Niinpä heitin sen SSRI -lääkityksen mäkeen toistamiseen. Tällä ei ollut välitöntä vaikutusta, mutta ehkä se oli virhe kuitenkin.

Tuolla ym. tyroksiiniannoksella arvoni olivat kesän alussa T4V 16 ja TSH 2,5. Ajattelin, että voisi tyroksiinia olla enemmänkin, mutta tässä vaiheessa minua vaivasi jo yöllinen ja iltainen "jumputus". Eli nukkumaan mennessä sydän löi voimakkaasti ja tilanteeseen sopimattoman nopeasti eli yli 80. Tästä tilanteesta ei oikein voi antaa pisteitä puolesta, eikä vastaan. Tilanne oli ristiriitainen. Niinpä pidin annoksen ennallaan.

Kun tuo sydämen häiritsevä käytös vain lisääntyi, niin syyskuussa uudet arvot: T4V 17, TSH 1,9 ja T3V 5,2. Ei ratkaisua pulmaan. Paitsi se, että oli melko selkeää, että tyroksiini ei ollut syypää sydämen temppuilulle. 

Endokrinologin luvalla sitten marraskuussa annosta ylöspäin 75 mikrogrammaan. Edelleen odottelen, mitä tuleman pitää, mutta näyttäisi siltä, että jälleen iltapäivien palelu on vähentynyt. Toisaalta sitten on ämpärikaupalla näitä muita oireita. Tästä ehkä varovainen piste vajaa toiminnan puolesta.

Lopputulos siis on se, että pidän vajaatoimintaa varovaisen pisteen verran mahdollisena, eikä minulla ole aikeita kokeilla tyroksiinin lopettamista vaikka tällaista toinen sisätautilääkäri minulle vasta hiukan rivien välistä ehdottelikin.