torstai 3. maaliskuuta 2011

Odottavan aika on pitkä

Tässä nyt siis odotellaan erilaisia asioita tapahtuvaksi.

Yhtäältä odotan lähetettä, jotta pääsen korvalääkärille. Tämä ei sinänsä ole kovin jännittävää, koska en oikein usko siltä suunnalta mitään vikaa löytyvän, mutta onhan se hyvä että sekin tutkitaan. Saisi sen hoidettua pois alta, niin oma työterveyslääkärikään ei voisi siihen vedoten pitkittää muiden selvittelyjen tekemistä.

Toisaalta odotan sitä että saan sisätautipuolen selvittelyt eteenpäin. Siihenhän nyt menee aikaa, kun ensin pitää syödä tämä happosalpaajakuuri loppuun, odottaa kaksi viikkoa, käydä labrassa, odottaa viikkoa ja mennä lääkärille. Etenkään, kun en oikein usko tämänkään johtavan mihinkään. Tosin yleisesti ottaen voi olla että tuolta ruoansulatuksesta saattaa jotain löytyäkin, mutta tuskin kyseessä on mahakatarri. Sen verran epäsäännöllisen rauhatonta tuo mahan toiminta on viimekuukausina ollut.

Kolmannekseen odotan pääsyä lomalle, jonne olen vakavissani lähdössä esitetyistä huolista huolimatta. Se että pääsen kauaksi pois töistä tuntuu liian houkuttelevalta jättää toteuttamatta. Viikon päästä pitäisi olla laukut pakattuna ja kolmen viikon päästä takaisin kotomaassa. Odotan itse asiassa kumpaakin. Ensimmäistä puhtaasta lomanodotuksesta ja jälkimmäistä terveyshuolieni vuoksi. 

Oletan että reissu menee suuremmitta ongelmitta ja pääsen hyvillä mielin takaisin kotiin. Sitten onkin kohtapuoleen edessä tuo odotuksen kohde numero kaksi. Odotuksen kohde numero yksi saisi puolestani toteutua ennen tuota lomaa, mutta saapa nähdä. Alkaa aika loppumaan kesken.

Yleisesti ottaen fiilikset ovat olleet paremmat vaikka olo onkin vetämätön. Ei ole tullut sellaista suurempaa paniikkia/huolestumiskohtausta vaan olen pystynyt käsittelemään oireitani vähemmän neuroottisesti. Minusta tämä johtuu siitä että pahempaa huimausta ei ole esiintynyt. Joku tietysti voisi sanoa että se on toisin päin eli koska en ole pelännyt oireitani, ei ole huimannutkaan. Itse uskon asian olevan toisinpäin. Ei huimausta, parempi fillis.

Salilla pystyn käymään, mikä vaikuttaa minuun erittäin positiivisesti. Sekä fyysisesti että henkisesti. Jos iltapäivällä on töissä surkean heikko olo, salin jälkeen tilanne saattaa olla toinen. Ikään kuin liikunta saisi elimistön takaisin sille kuuluvaan vireystilaan.

Näillä tässä mennään kohti lomaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti