Edellisestä päivityksestä jälleen aikaa. Kävin työterveyslääkärin luona, joka ei selvästikään ostanut ajatusta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, muttei tietenkään sanonut vastaankaan, kun endokrinologi oli lääkityksen aloittanut.
Elokuusta asti olin siis kärsinyt jonkin sortin lisälyönneistä ihan kiusaksi asti. Tähän sain puhuttua itselleni 24-h holter -seurannan. No siellähän niitä oli "kohtalaisesti junktionaalisia lisälyöntejä". Eli siis ei varsinaisesti kammio- eikä eteisperäisiä vaan siitä väliltä. Mutta käytännössä vaarattomia eli ei lisätoimenpiteitä. Propralia voisi syödä oireenmukaisena hoitona, jos siltä tuntuu. Purkki Propraliahan minulla on ollut kaapissa pidempään, mutten ole siihen kajonnut, enkä kajonnut nytkään. Mikä positiivista nyt on mennyt muutama päivä lähes ilman rytmihäiriötuntemuksia. Josko ne häviävät?
Endokrinologin puhelinaika tuli ja meni. Sovittiin että nostetaan tyroksiiniannos 50µg:sta 100µg:aan siten että ensin mennään kuukausi 75µg:lla. Kävin myös vaihteeksi verikokeissa juuri ennen tuota annosnostoa. TSH oli laskenut 1,5:een. Näin kai sopii odottaakin. T4V sen sijaa yllätti.. positiivisesti ja negatiivisesti. Se nimittäin oli 13,2 viitealueella 11-23 eli selkeästi alimmassa kolmanneksessa ja takana siis 6 viikkoa tyroksiinia pienellä annoksella. Jos tuo vuosi sitten oli 20,1.. niin muutos huonompaan on selkeä. Tuo vahvisti uskoani siitä että tässä ollaan oikeilla jäljillä.
Kontrolloitiin myös D-vitamiini. Tämäkin oli hieman hassu. Vuosi sitten ilman mitään purkkivitamiinia arvoni oli 39 (viitealue siis 30-250, tuo alaraja on siis siellä riisitautisuuden alarajalla. Labravastauksen mukaan vitamiinilisän alaraja on 50 ja suositelta arvo on yli 80). Tuon jälkeen olen siis syönyt D-vitamiinilisää purkista 10-20µg päivässä. Kesäkuussa tuo arvo oli noussut 59:ään eli vaikutti olevan oikealla uralla. Kesän jälkeen nostin tuon päiväannoksen 30µg:aan ja oletin että nyt oltaisiin lähellä suositeltavia lukemia. Mutta ähäs! arvo oli 49. Ensi viikolla olen menossa uudelle lääkärille, jonka pitäisi olla haka näissä asioissa.
Työterveyslääkärin kommentti oli huvittava. Ihmetteli hänkin tuota arvojen kehitystä ja totesi että voisiko olla jotain imeytymisongelmaa. Ja jatkoi että "jos on, niin ei kai se ihmekään jos on huono olo". Niin no, eikö se ahdituksesta, masennuksesta, hyperventilaatiosta, jännitysniskasta ja hermoston toimintahäiriöstä johdukaan? Ei vaan, hän on ollut todella ymmärtäväinen koko ajan. Pisteet hänelle, vaikkei nyt ole diagnosointimielessä hirvittävästi pystynytkään auttamaan, muttei toisaalta ole mitään ajatuksiani täysin tyrmännytkään.
Tuosta imeytymishäiriöstä sen verran että ilmeisesti keliakia ei voi olla kyseessä, koska sekä gastroskopia että vasta-ainekoe on antanut negatiivisen tuloksen. No, katsotaan mitä lääkäri tuumaa keskiviikkona.
Hei,Löysin blogisi tänään. Siis onnittelut jos vaivojesi syy nyt on löytynyt! Mutta otan osaa ihan ensimmäiseksi siihen, että olet saanut kärsiä noin pitkään, eikä yksikään lääkäri ole osannut OIKEASTI epäillä kilpirauhasta. Siis sehän ei ole mikään yllätys minulle, joka kärsin 20 vuotta masennusta ja ei-jaksa-tehdä-mitään-olosta ilman, että lääkärit tajusivat että takana onkin kilpirauhasen vajaatoiminta -koska arvoni olivat viitteissä! Mutta on turhauttavaa lukea aina vaan uusista tapauksista, joissa se missataan. Eikö siellä lääkärikunnassa voitaisi ottaa tämä aihe nyt ylös ja tapetille, että joka jannu osaisi epäillä herkästi kilpirauhasta!
VastaaPoistaSun blogista pitäisi tehdä malliesimerkki lääkäreille, että kuinka homma liian usein menee, koska he ihan säännöllisesti työssään torjuvat laillasi oirehtivia jättäen heidät syrjäytymään, kun kieltävät, että ei, syy EI voi olla kilpirauhasessa! Sinä olit ihmeen sinnikäs.
Vajaatoiminta oireilee NIIN monella tavalla, että ei ole juuri kahta samanlaista oirepalettia. Mutta ne ongelmat ovat kuitenkin tietynlaisia, jokaisella on vain oma "versionsa" niistä. Sulla ei ollut ehkä ihan tavallisimpia, mutta jos tyyliin kaikki muu on sujettu pois, niin kannattaa kokeilla AINA se kilpirauhaslääkitys! Ja kunnon annoksella, niin että oireet oikeasti lähtee, eikä vaan että arvot "paranee".
Ai niin, sitä tuli vielä mieleen tuosta D-vitamiinin "kulutuksesta", että vajaatoiminnalla käynyt elimistösi ei ole ehkä kuluttanut sinne tulevaa D-vitamiinia samalla tavalla kuin nyt aineenvaihdunnan vilkastuttama elimistö? Tai sitten olit kesällä vähemmän auringossa /ulkona kuin toissakesänä ja varastot eivät olleet täydentyneet?
VastaaPoistaEi 30 mcg annoksella D-vitamiinia pääse mitenkään hyviin arvoihin. Useimmat joutuvat syömään vähintään 100 mcg päivässä - eräs tuttuni jopa 750 mcg(!) samaa tuotetta, jolla itse saan 125 mikrogrammalla erinomaiset veriarvot!
VastaaPoistaAjattelin tiedustella, kiinnostaisikohan sinua lukea ja arvostella blogiisi uusi tietokirjani Hankala potilas vai hankala sairaus: tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Kirjassa on paljon tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta sekä yleisesti siitä, miksi pitkäaikaissairaudet niin usein jäävät ilman diagnoosia. Luulen, että kirja olisi juuri sinulle sopiva. Siitä kerrotaan lisää sivulla http://www.hankalapotilas.net/kirja/.
Jos kiinnostuit, lähetä osoitteesi sähköpostilla maija@writeme.com, niin saat kirjan ilmaiseksi.
Törmäsin blogiisi sattumalta. Haluan lähettää tsempit. En ehtinyt tässä kuin katsella vähän sieltä täältä, mutta sain jonkinlaisen käsityksen kuitenkin.
VastaaPoistaTiedän itse hyvin mitä tuo lääkäreillä ravaaminen ja epämääräiset oireet ovat. Minulla itselläni on ms-tauti ja kaikenlaista kremppaa muutakin ollut. Eli tutulta kuulostaa. Harvinaisempaa ehkä että joku mies raportoi kokemuksiaan. Tervetullutta.
Yritähän jaksella. Laitoin blogisi kirjanmerkkeihini.
Ms*nainen
Hei,
VastaaPoistahienoa, että olet taistellut ja lopulta näyttää, että saat oikeaa hoitoa. Tiedän tunteen sillä olen kärsinyt aaltoina samoista tuntemuksista melkeimpä koko ikäni.
Kerrohan kuulumisia, kiinnostaa kovasti miten hoito ja olo etenee. Tsemppiä.
-kilpparito-
Käythän lukemassa tämän. Onko sulta mahdollisesti selvitetty asiaa?
VastaaPoistahttp://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/lisamunuaisfaq/
Lääkärit harvoin osaavat diagnosoida lisämunuaisen sairauksia kuten kasvaimia ja diagnoosi voi kestää useita vuosia ja joskus diagnoosiin ei päästä koskaan. Monesti lisämunuaisen ongelmat kuitataan paniikkihäiriöksi, joka on todella uskomatonta.
VastaaPoistaEräs potilastapaus yhdenlaisesta lisämunuaisen sairaudesta
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo92544&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
Voi kun tämä blogi jatkaisi...! Kaipaisin kuulla, että mitä sinulle nyt kuuluu :)
VastaaPoistaKukkuu mitä sulle kuuluu??
VastaaPoista