Missä mennään

Tosiaan syys- ja lokakuu kärvistelty eteenpäin. Melkoista olojen vuoristorataahan tämä on ollut.

Syyskuussa iski jokin vatsapöpö, joka sai tulehdusarvotkin nousemaan, joten se ei sentään mennyt masennuksen/ahdistuksen ja jännitysniskan piikkiin. Arvot korjaantuivat, mutta veto oli täysin pois vielä seuraavan viikonkin.

Tämän episodin jälkeen päädyin vihdoin endokrinologin puheille, joka määräsi oireiden perusteella thyroksiinilääkityksen. Tämä yllätti minut täysin, koska itse olin siinä uskossa että arvojeni perusteella kilpirauhasen vajaatoiminta on poissuljettu.

Arvojahan on mittailtu seuraavasti:
Lokakuu 2010: TSH 1,34 ja T4V 20
Joulukuu 2010: T3V 4,5 (viitealue 3,5-6,5) ja TPOAb + TSHRab negatiiviset
Syyskuu 2011: TSH 1,90

Viime vuoden lokakuun mittauksissahan kävi niin että olin tullut edellisenä päivänä Jenkeistä, joten kroppa ei varman tiennyt mittausaamuna vuorokaudenajoista yhtään mitään vaikka kello aamua näyttikin.


Joka tapauksessa nyt on thyroksiinia syöty 50 µg:n päiväannoksella. Olo on varovaisen optimistinen. Syketasoni on noussut sieltä 50-60 alueelta seitsemänkymmenen paikkeille, mikä tuntuu paremmin minulle sopivalta. Lisäksi enää ei pyörrytä seisomaan noustessa, mikä sekin on ihan mukavaa. Ei tämä olo terveeltä tunnu, mutta uskaltaisinko sanoa että paremmalta kuin pitkään aikaan. Pää on edelleen melko sumussa ja lisälyöntejä riittää. Ajoittain tuntuu siltä että nuo lisälyönnit kun saisi pois, niin olo olisi ajoittain jopa melkein hyvä.


Ensi viikolla käyn työterveyslääkärin juttusilla, josko saisi nuo arvot mittailtua. Kahden viikon päästä on endokrinologin soittoaika, jolloin päätetään annoksen nostamisesta.


Että näin. Olisihan se mukavaa, jos nämä oireet parantuisivat tällä lääkityksellä. Nyt kun kaikki energia ei kulu voinnin seurantaan ja hetkestä toiseen selviämiseen, on ollut aikaa miettiä hieman kulunutta vuotta. Täytyy myöntää että rankkaahan se on ollut. Jotenkin on sellainen olo että haluaisi jotenkin purkaa kaiken tapahtuneen jonkun kanssa.