Onpahan taas taivallettu edellisestä päivityksestä.
Faktisesti olen edelleen samassa pisteessä. Olo on huono, mutta varmasti en tiedä mistään mitään. Viime aikoina olen takonut päähäni useamaltakin lääkäriltä kuulemani mantran. Se kuuluu siten että tämän on pakko olla niskaperäistä, koska kaikki muu on suljettu pois.
Haluaisin uskoa tuohon.
Jotkut lääketieteen ammattilaiset ovat ehdottaneet tämän olevan psyykkistä. En usko tähän kokonaan. Ainakin olen vakuuttunut siitä että minulla on todellisia oireita. Stressi niistä saattaa voimistaa joitain oireista, mutta psyyke ei ole syyllinen. Ei sitten kirveelläkään.
Mitä siis oikeasti ajattelen.
Ensinnäkin toivon että tämä on niskaperäistä ja siitä voi päästä eroon. Tätä toivoa ja uskoa hieman heikensi käyntini fysioterapeutin luona. Rankani tienoilta ei löytynyt mitään merkittävää hoidettavissa olevaa ongelmaa. Jonkin verran yliliikkuvuutta ja jonkin verran tiukkuutta aivan rangan yläpään tienoilla. Voiko tämä tosiaan aiheuttaa tällaisia oireita, jotka käytännössä vievät toimintakyvyn?
Toisekseen epäilen edelleen aika ajoin menieren tautia tai jotain muuta korvaperäistä vaihtoehtoa. Korvalääkäri oli tosin sitä mieltä että tämä ei vaikuta korvaperäiseltä. Tosin hänen lausunnossaan mieleeni on jäänyt kummittelemaan yksi sana. Siinä lukee "ei ensisijaisesti vaikuta korvaperäiseltä".
Kolmannekseen en ole saanut mielestäni pois MS-taudin mahdollisuutta. Tätä vastaan puhuu toki se että pääni on magneettikuvattu normaalein löydöksin. Mutta kummallisia oireita on kasapäin, joista suuri osa löytyy MS-taudin oirekirjastosta. Lisäksi olen sivistänyt itseäni niin paljon että tiedän että on mahdollista että MS-tautia sairastavan henkilön pään MRI on normaali. Tämä tosin on harvinaista (<5%). Toisaalta jos lotossa voiton todennäköisyys olisi samaa luokkaa, lottoaisin varmasti. Tosin maalaisjärkeni sanoo että koska yksi oireistani on huimaus, tämä juontuisi aivoissa olevista ongelmista. Toisaalta maalaisjärki ei aina ole se paras näissä asioissa...
Tällaisia aatoksia siis tällä erää. Teen fysioterapeutin määrämiä harjoitteita. Ensi viikolla uudestaan hänen vastaanotolleen. Sitä seuraavalla viikolla tt-lääkäri, jolle aion kertoa nuo em. ajatukseni ja katsoa mitä siitä seuraa. Psykiatrin konsultaatio?
Luin blogisi läpi ja taidan tietää diagnoosisi. Tässä se nyt tulee, oletko valmis?: Sairastat selvästikin "autonomisen hermoston toimintahäiriötä". Välillä puhutaan myös säätelyhäiriöstä. Itselläni on sama sairaus. Autonominen hermosto säätelee niin monia toimintoja, että kaikilla samaa sairautta potevilla ei ole samanlaisia oireita. Itselläni oli esim. raajojen pistelyä ja huimausta. Autonominen hermosto säätelee mm. verenpainetta, sydämen sykettä, suoliston/vatsan toimintaa, hieneritystä ja virtsaelinten toimintaa.
VastaaPoistaMinultakin otettiin kaikenlaisia labrakokeita ym. ja juoksin lääkäriltä toiselle, mutta aina kaikki oli normaalia. Lopulta pääsin neurologille, jossa diagnoosi tehtiin poissulkemalla muut neurologiset sairaudet.
Sairaus ei ole varsinainen neurologinen sairaus, vaan kuuluu muihin neurologisiin oireisiin, eikä sillä tietääkseni ole omaa diagnoosikoodia.
Sairaus saattaa vaikuttaa siihen, että kun lääkärissä tehdään testejä, testipäivänä tulokset (esim. huimauskoe) saattavatkin olla normaalit, sillä psyykkiset tekijät vaikuttavat oireisiin. Kun odotat kovasti saavasi apua, tämä vaikuttaa autonomiseen hermostoosi ja oireet saattavat kadota niinä päivinä, kun tehdään testejä. Itselläni kävi juuri näin. En heti huomannut, että oireet lievittyivät tai katosivat aina mennessäni lääkärille. Myöhemmin oivalsin tämän ja kerroin neurologille, että kotona oireet ovat pahemmat. Neurologi oli ymmärtäväinen ja uskoi minua ja diagnoosi tehtiin kertomieni oireiden perusteella, vaikka niitä ei vastaanotolla esiintynytkään.
Ja nyt ilouutinen: Oireisiin on olemassa hoito! Oireisiin käytetään mm. trisyklisiä mielialalääkkeitä, jotka vaikuttavat useisiin välittäjäaineisiin ja tasapainottavat täten hermoston toimintaa. Nimestään huolimatta trisyklisiä lääkkeitä käytetään myös muihinkin sairauksiin kuin mielialaongelmiin (esim. niskakipuihin). Itsellänikään ei ollut mielialaoireita, vaan olin myös koko ajan tosi optimistinen ajatellen, että tämä on vain ohimenevää. Toisaalta trisykliset lääkkeet saattavat pahentaa tuota kertomaasi voimakkaina kuulemiasi (vai tuntemiasi?) sydämen lyöntejä, joten ehkä sinulle sopisi jokin toinen lääke paremmin. Mutta kokeilemalla se selviää. Toivottavasti saat avun oireisiisi!
Nimim. Diagnoosin saanut nuori nainen
Käypä lukemassa tätä foorumia http://p3.foorumi.info/niskavamma/index.php
VastaaPoista